Kadoksissa

 

Kavahtaa kauemas kosketuksesta, tärisee kauhusta ja juoksee henkensä edestä.

Olin osa ihmiskoetta, psykiaalista tutkimusta. 

Keskittyminen on vaikeaa opiskeluun ja oppimiseen kun on niin miljoona muutakin asiaa mielenpäällä:

Kuka yskäisee, mitä se merkitsee? Jokuko kimppuuni on käymässä?

Vetoketju aukeaa, onko laukussa oppikirja vai pistooli?

Joku nousee tuolistaan, älä tule käymään kimppuuni.  Kuntele tarkasti askeleet minne matka on.

Joku liikauttaa jalkaa ja kammoksun mitä hänellä on pitkävartisen buutsin nilkassa piilossa.

Kehtaatekin minulle väittää että lastensuojelu luotiin lapsia suojelemaan. Opin pelkäämään asioita joka kulman takana ja jotta traumani oireet saataisiin korjattua te syötitte minulle amfetamiinia.

Jotta koulussa kykenisi keskittymään eikä nuori tuo aiheuttaisi muiden nuorien mellakointia pumppasitte minut täyteen aineita. Väkivaltaa on se väen hallinta psyykiselläkin väkivallalla ja lasten huumaamisella.

Halusinaatioita, ruokahaluttomuutta, itsetuhoisuutta ja kivusta nauttimista. Hiljaista kitusmista .

Ette te minua suojelleet, pois veitte väkivaltaiselta vanhemmalta ja konrolli hullulta. Mutta toitte minut lasten sirkukseen. Harrastuksia loi mistä valita:

seksiä, alkoholia,tupakkaa , väkivaltaa, anoreksiaa ,huumeita, viiltelyä ja psyykistä manipulointia.

Uudet piirit uudet huvit.

Kun nuorelta tytöltä vietiin turvallinen kotikaupunki, perhe pieksi ja hylkäsi, ja muut lapset jotka tukivat opettivat uudet harrastukset ei ihmekkään kun ei koulussa kykene keskittyä.

Lisätkää sekoitukseen laitos jossa kaikki kilpaa sinua pieksee ja olet eristyksissä puolivuotta yksikseen niin sepä lisää vainoharhausuuden sekaan.

Siitä kaikesta selviydyn .

Nyt kuljen yksin en luota kehenkään täysin. Jokainen siirtoni elämän shakkilaudalla on suojellakseni itseäni. En elämänlaadun edestä taistele vain leikin klownia joka miellyttää kaikkia jotta kukaan ei kimppuuni kävisi.

<3:llä RA

alle paritkymmenet

Aikaa on alle 20 min etä bussini saapuu. Who even knows if it comes ... if i find it ... What if someone in that buss disturbes the driver and we all die?

Englantini ei ole hyvä mutta minulla on ollut pelottavia kokemuksia onnibusseista sillä ekaa kertaa kun ikinä olin kyydissä meidän kylkeen ajoi parikymppiset naiset koska he väistivät jänistä ja melkein ajoimme ojaan...
  Justa saying. I can remember that allways. Mutta jälleen tämä ei ole aihe jota käsittelemme. Mennään taas alitajuntani syvimpiin sopukoihin? You redy?

...Video joka oli tässä on poistettu youtubesta...       

Itketkö unissasi vai oletko valveilla

Kun menet kotiin. Otas askeleen toisensa jälkeen. Luokkalaisesi kävelevät edessäsi mutta olet se yksi joka on kaikkien selkien takana.Kaikki oli hyvin eilen. Teitkö jotain väärin kun kukaan ei katso sinuun. Mutta lopultakin he puhuvat katsovat ja kysyvät masentaako ja sanot että nähdään joskus...Kaikki menevät työssäoppiin ja lähipäiviä ei ole enää monia...

Miten se saakaan sinut tuntemaan oloso ulkopuoliseksi omasta kehostasi. Kaikki toistuu jälleen. En halua kotiin, en halua palata omaan kauniiseen vankilaani olemaan yksin enkä halua virtuaalisesti puhelimella puhua ihmisille... En halua purkaa yksin muutto tavaroita. Haluan että minua kohdeltaisiin kuin ihmistä ja kunnioitettaisiin tavalla jolla kunnioitan kaikkia muita mutta vaikka kunnioitttaisin muita se ei oikeuta minua vaatimaan mitään. 

Kun olet kerran kadottanut itsesi ja palasetkin ovat hukassa joista sinut on luotu niiden kasaaminen hankaloituu radikaalisti. Mitä teenkin työnnän kipua kauemmaksi.Tänään en kyennyt mennä aikaisin nukkumaan,en purkamaan kasseja enkä lukemaan huomiseen kokeeseen. Minä ahdistuin ja kävin hakemassa lähikaupasta ruokaa.

Revit palasen toisensa jälkeen irti sielustani. Uhrasit itsesi yksinäisyyden keskellä nähdäksesi kuolleita jälleen. Autat elollisia ja pelkäät kuolaksesi elämää. Mutta jostain syystä et ole vieläkään valmis täältä lähtemään.Maiilma on mielestäsi kaunis etkä kykene elämän ja todellisuuden kauneutta hylkäämään. Näät kauneutta kaikkialla ja kaikessa , mutta sinuun sattuu tällä hetkellä niin ettet saa edes hädin tuskin henkeä.

!

Minuun sattuu. Olen vakavasti masentunut osa yhteiskuntaa joka yhä yrittää päästä jaloilleen mutta vaikka kykeneekin rakastamaan ja välittämään ...Ei kykene kyllin pitkään olemaan läsnä kehossaan että saisi todellisuudesta otetta.

<3:llä RA